"Asioilla on taipumus järjestyä". Tuota sitaattia olen käyttänyt jo kauan, paitsi että olen muuttanut sitä, "Asioilla on aina taipumus järjestyä, tavalla tai toisella ja jos ei toisella niin kolmannella", joskus on täytynyt tehdä vielä lisäyksen lisäys " - viimeistään neljännellä kerralla".  Ja aina asiat on järjestyneet. Välillä todella vaikeankin kautta, monen mutkan takana on saattanut ratkaisu olla. Välillä on tuntunut, ettei ratkaisua ongelmatilanteessa löydy ollenkaan. On tehnyt mieli luovuttaa ja antaa olla. On pitänyt pitää taukoa ja miettiä asiaa uudelleen ja uudelleen. Kun on ensin aikansa tehnyt itku-potku-parku kohtausta, on kyennyt kokeilemaan sitä kolmatta tai neljättä keinoa. Ei ole antanut sittenkään periksi. 

Varsinkin nämä viimeiset vuodet ovat olleet koetuksella, selvitäänkö tästä ja miten selvitään. Maailma kaatunut niskaan. Minulta on monissa tilanteissa kysytty, miten sinä olet pystynyt pääsemään yli, miten sinä pystyit kaikesta huolimatta menemään eteenpäin. Vastausta ei välttämättä minulla ole siihen antaa. Muuta kuin, itsepäisyydellä, periksiantamattomuudella. Hullun raivolla, mitä milloinkin. Olen vain oppinut taistelemaan vääryyttä vastaan. Mutta se vie voimia, kun asiat viimeinkin ovat lähteneet sujumaan, olen joutunut käsittelemään asiaa yksin jälkeenpäin ja olen ollut täysin voimaton. Olen paneutunut kyseiseen asiaan niin syvälle, etten ole hetkeen pystynyt tekemään yhtään mitään. 

Voisin kertoa muutaman esimerkin, mutta taidan jättää väliin tällä kertaa. Niihin ei välttämättä halua palata, sama ahdistus tulee uudelleen, kun ajattelee mitä kaikkea jouduin tekemään jonkun asian eteen. Olen saanut välillä vaikean ihmisen maineen, en välitä siitä. Ei sillä ole merkitystä mitä muut ajattelevat. Ajatelkoot mitä haluavat. Vain minä tiedän itse tehneeni oikein. En ole vahingoittanut ketään, ainakaan tietääkseni. Jos joku ottaa nokkiinsa asioita hoitaessani hän ei ymmärrä miksi näin olen käyttäytynyt. Sellaisella ihmisellä ei merkitystä minun elämääni. Hänenkin eteensä saattaa tulla vastaava tilanne ja ehkä ymmärtää silloin, ehkä muistaa mitä minä tein vastaavassa tilanteessa. Ottaa opikseen tai on ottamatta. 

Olen ollut nyt kuukauden kotona, en ole käynyt kuin kaupassa ja muut pakolliset. On ollut pakko pysähtyä, miettiä ja rauhoittua. Liikaa tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Pää tukossa kaikesta, kroppa huutaa kivusta, sydän palasina, sielu tulessa. Olen vain ollut ja eheyttänyt itseäni. Tiedän, että jotain tohinaa ja toimintaa on syksyn mittaan taas tulossa, mutta olen valmis siinä vaiheessa, toivottavasti. Niistä selvitään "tavalla tai toisella, ehkä vasta kolmannella tai neljännellä tavalla", mutta tulen selviämään tästä eteenpäinkin.