Nyt täytyy heti sanoa, etten ole arvostanut viime aikoina blogiani, kun taas vaikka kuinka kauan aikaa viimeistä kirjoituksesta, mutta korjataanpa asia nyt.


Arvosta taitojasi? Niin, joskus se saattaa olla vaikeaa. Ja silti sitä tietää osaavansa vaikka mitä, kunhan vain pääsee alkuun. 

Mitä osaan? No käsityöt tulee ensinnä mieleen, ihan kaikkea en osaa, mutta todella paljon moneen muuhun verrattuna. Olen opetellut uusia tekniikoita, mikäli on ollut tarve. Siis osaan myös oppia lisää. Osaan maalata ja piirtää jonkin verran, en ole mikään taiteilija, vaikka haluaisinkin. Osaan kuitenkin piirtämällä tai maalaamalla kuvia kuvata tunteitani. Osaan myös jonkin verran opettaa muita, esimerkiksi tekniikassa, kuten siveltimen käytössä, värien vaikutuksessa ja muusta sellaisesta. Ja taas jos en jotain osaa, niin opettelen. Grafiikkaa olen myös opetellut, ei ole minun laji, mutta teen senkin suhteen mitä osaan ja mihin taitoni riittävät.

Osaan tehdä hyvää ruokaa. Muuntelen reseptejä, jos jokin ainesosa puuttuu tai haluan erilaisia makuelämyksiä. Teen ruokaa melkein jopa tyhjästä. Lasten ollessa pieniä ja rahat oli vähissä, piti keksiä ruokaa aineksista, joita kaapista löytyy. Tein Emmätiä-ruokia. Nimittäin kun lapset kysyi mitä ruokaa teen, vastasin usein Emmätiä. Tytär joskus ehdotti minulle oman reseptikirjan tekoa. Olisikin pitänyt tehdä, joitain Emmätiä-annoksiani laitoinkin johonkin vihkoon, vaan ovat tainneet kadota. 

Siis olen taitava monissa tavallisissa arkisissa ja vähemmän arkisissa asioissa, en ole uusavuton, luojan kiitos. Paljon olen säästänyt osaamalla asioita.

Entä työ? Sitä harvemmin on saatavilla. Pääasiassa olen työtön, vaikka parhaani mukaan olen itseäni tyrkyttänyt moniinkin paikkoihin. Teen melkein mitä vain, opettelen jos en osaa. Tuntuu vain, että jotkut työantajat eivät arvosta monialaihmisiä, vaikka siitä asiasta puhutaankin paljon. Tarvitaan erikoistumista siihen ja tähän. Miksi? Miksi ei voi hyödyntää ihmistä, jolla on kokemusta, vaikka joka asiasta ei olekaan tutkintoa. Sen olen saanut karvaasti kokea monessa paikassa.

Tulen suhteellisen hyvin toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Tässä tuleekin kuitenkin yksi mutta. Olen taitava myös ärsyttämään ihmisiä, aivan tahattomasti, no joskus kyllä puolihuolimattoman tahallisestikin. Näitä olenkin varmaan kertonut jo moneen kertaan. Minusta joko pidetään tai sitten ei. 

Olen taitava vääntämään pienestä asian ison ja päinvastoin. Elän jotenkin aina päinvastoin, siinä olen taitava, jopa melkein täydellinen. Noh, eipä aleta kehumaan. Olen taitava laittamaan tavaroita "talteen", niin talteen, etten itsekään tiedä missä ne ovat. Tiedän tavaran olevan siinä huoneessa, mutta en osaa muistaa missä laatikossa tai hyllyssä. Toisin sanoen olen taitava hukkaamaan tavaroita. Se ärsyttää minua itseänikin. Olen taitava kiukuttelemaan itselleni tästä syystä. 

Osaan epäonnistua täydellisesti. Onnistun olemaan onnistunut epäonnistuja. Jos jokin asia menee pieleen niin se menee pieleen täydellisesti. En jätä edes epäonnistumista kesken. Mutta osaan myös paikata epäonnistumiseni. Jonkin ajan kuluttua, kun olen aikani harmitellut ja kiukutellut itselleni, jälleen. 

Osaan löhötä ja laiskotella, olen taitava väistelemään kotitöitä. Olen taitava keksimään mitä omituisimpia syitä, miksi tänään ei tarvitse tiskata, siivota tai jotain muuta tylsää. Mutta sitten kun kaikki syyt ovat käytetty, muutaman päivän jälkeen, ja alan noihin töihin, en osaa lopettaa. Olen siis taitava myös rehkimään liikaa. 

Monia muitakin asioita voisi luetella ja ajatella, mutta kirjoitus venyisi pitkäksi. No mutta, siinähän yksi taito lisää, osaan kirjoittaa, osaan ilmaista itseäni kirjoittamalla. Mutta pitää myös osata lopettaa ajoissa, että sitä myös jaksaa lukea. Jos siis kirjoittaa niin, että toisetkin lukevat tekstiäni. Lukemisesta vielä, osaan lukea kaikenlaista kirjallisuutta, lähes ainakin. Tänä kesänä olen lukenut sotakirjoja, joita isältäni jäi. Olen lukenut romantiikkaa, lievästi uskonnollista kirjallisuutta, eli vähän kaikkea. Tällä hetkellä luen Reino Lehväslaihon kirjaa, Äänisen tie, alkukesästä luin saman kirjailijan Syväri murtuu. Vähän aikaa sitten luin mielenkiintoisen kirjan Kolmen kuun kuningatar, ääripää edellisiin, Carita Forsgren kirjailija. Kirja kertoo Karin Månsdotterista eli Kaarina Maununtyttärestä, kuningas Erik XIV:n aatelittomasta vaimosta. Mielenkiintoinen kirja. Uusikin vielä, no suhteellisen uusi, vuosi 2009, ja esikoiskirja.

Ehkäpä tämä oma kirjoittaminen on jäänyt senkin vuoksi, etten ole osannut irroittaa otettani kirjoista. Moniin vuosiin en ole lukenut niin paljon kun tänä kesänä. Olen taitava jäämään koukkuun erilaisiin asioihin. Ja jos en nyt lopeta kirjoittamista, niin hyvin alkanut siivouspäiväni jää kesken.