Kynttilän valo. Siinä on jotain mystistä ja silti rauhoittavaa. Olen aina pitänyt kynttilöistä ja niiden valosta. Useimmat asunnot ovat olleet "kynttiläturvallisia", vaan nyt asun pienessä talossa, jossa ei oikein ole paikkoja asetella kynttilöitä. Ei ole ikkunalautoja, hyllyt ja pöydät ja kaikki muutkit tasot täynnä tulenarkaa materiaalia. On neljä kissaa, jotka saattavat kaataa kynttilät kulkiessa näillä tasoilla, joten en laita kynttilöitä, ainakaan palamaan. 

Kynttilänvalo jotenkin hypnotisoi ja sitä katsellessa jää aivan omiin ajatusiinsa ja mielen täyttää erilaiset muistot ja tunnelmat.Kun asuin vielä Sepon kanssa, en voinut polttaa kynttilöitä lainkaan, koska niiden haju ja mahdollinen savu aiheutti hänelle ongelmia hengityksen kanssa. Keksin kuitenkin yhden paikan, jossa saatoin polttaa kynttilöitä. Takka. Takka on sisuksistaan rikki, sisustiilet ovat tippuneet, edellisten asukkaiden väärinkäytöstä johtuvaa. Olivat viikon poissa talosta ja sitten pouhuuttivat tulta takassa, niin että se kuulemma tulipunaisena hehkui melkein ulkopuoleltakin. Liian kuumaa liian nopeasti. Joten takan antama lämpö menee hukkaan, koska sisusta on tyhjää täynnä. 

Keksin laittaa foliota takkaan, koko pesän kaikki reunat ja pohjan. Sinne erilaisia kynttilöitä, joiden valoa folio vielä korosti, savut menivät tietenkin tornista ulos, eikä Seppokaan kärsinyt. Tunnelmaa kuitenkin loi aivan ihanasti. Nyt tämä takka on saanut tuomion ja se aiotaan poistaa kokonaan ja laitamme tilalle erilaisen systeemin. Olli on miettinyt joko Porin-Mattia, sellainen on ulkorakennuksessa odottamassa tai sitten normaali vanhanaikainen puuhella. Mitään vielä ei ole aloitettu, mutta jossain vaiheessa tapahtu kuitenkin.  

Onneksi minulla on muutama kuva tuosta kynttilätakasta olemassa ja liitän ne nyt tähän.