Tosi vaikea lähteä kirjoittamaan pitkän tauon jälkeen uudelleen. Paljon tapahtunut ja silti ei mitään uutta. Olen ollut sairauslomalla lokakuun lopusta lähtien. Ja sitä on jatkettu pariinkin kertaan ja nyt viimeksi loma jatkuu tämän vuoden loppuun saakka. Eläkepaperit on vetämässä, koska jossain vaiheessa 300 sairauslomapäivä tulee vastaan. 

Mielialat vaihtelee, lääkitystä tarkisteltu muutamaan kertaan ja tullaan varmaan vieläkin muuttamaan jos ei tunnu sopivalta. Silti tässä vaiheessa ainakin tuntuu, että mielialaa on saatu hiukan tasaantumaan. Ei ole ylipääsemättömiä masennusjaksoja, ei yltiöpäisiä maniakausia. Mutta tähän tasaiseenkin olotilaan on ollut vaikea tottua. Olenhan koko elämäni ollut masennuksen ja manian ja kaiken muun mielialavaihtelun orjana. Nykyään kaiken lisäksi sitä tulee nyt omia mielenliikkeitään tarkkailtua turhankin paljon. Heti kun tulee notkahdus alavireisyyteen, tulee masennuksen pelko. Virkeinä kausina taas pelkää mahdollista maniaa. Ei oikein osaa nauttia mistään olotilasta.

Ehkä olisi ollut parempi etten olisi koskaan saanut tietää olevani kaksisuuntainen mielialahäiroinen. En tiedä mikä on hyvä ja mikä ei. Pelkää vähän kaikkea ja silti tietää että asiat on nyt paremmin kuin aikoihin.

Suhde Olliin on parantunut. Hänkin on huomattavasti rauhallisempi kuin ennen eroamme. Hän tekee paljon töitä eikä ole paljon kotona, niin se aina ollut. Mutta hän huomioi sellaisen seikan, että olen todella paljon yksin. Ottaa minut huomioon aikaisempaa enemmän, auttaa kotona paljon tai ainakin niin paljon kun ehtii. On oppinut ymmärtämään näitä mielialan vaihteluja, jotka tähän sairauteen tuntuu ikävästi kuuluvan.

Seppoa en ole unohtanut, mutta en ajattele enää niin usein. Viimevuotisen kuoleman aikoihin myös tänä  vuonna ajattelin paljonkin Seppoa. Ikävä häntä minulla joskus on. Meillä oli oma lyhyt elämämme yhdessä. Ehkä sen sitten piti niin mennä. Kai silläkin jokin tarkoitus oli. 

Kotona tosiaan olen paljon, en kaipaakaan kovin paljon hälinää ja muita ihmisiä. Olenhan oppinut koko elämäni ajan olemaan parisuhteessakin yksin, se asia ei toisaalta minua haittaa. Teen mitä teen omalla ajallani. Käsitöitä, luen,katson elokuvia, mitä milloinkin. Aika tylsää ja yksinkertaista elämää. Vanha koirani jouduttiin hiljattain lopettamaan. Vanha ja sairas oli, pääsi pois kärsimyksistään, niitä sillä jonkin verran varmaan oli. Olihan se jo melkein 13 vuotias. Ehti kuitenkin tehdä vielä viimeiset pennut Hiliman kanssa, se minun toinen koirani. Viisi pentua tuli tammikuussa, neljä niistä sain uuteen kotiin ja yhden pennun pidin itse. Poikakoira, jonka opetukseen kuluu nyt aikaa. Kiltti pentu. Sen kuva on edellisessä postauksessani. 

En oikein tiedä miten tätä blogia jatkaisin. Onnellinen arki-kirjan ohjeetkin ovat vasta numerossa 89. Vaikuta-tehtävään en ole vastausta antanut. Mutta eipä ole vuodatuskaan toiminut aikoihin. Ja nyt tämä on niin erilainen, että täytyy totutella uuteen. Ehkä tämä tästä alkaa sujumaan, kunhan vaan opettelee. Voisin kuitenkin jatkaa niillä tehtävilläkin, olisihan se ihan mielenkiintoista jonain vuonna saada ne kaikki 365 tehtävää loppuun saakka. Yhden vuoden tehtävät vain menevät monelle vuodelle. Onko silläkään niin väliä. Ne tehtävät ovat kuitenkin joka päivä päteviä. Kaikkina aikoina. 

 Kirjan seuraava tehtävä oikeastaan jopa kehoittaa jatkamaan. Laitan sen tähän lopuksi, vastaus jo tavallaan tuli kirjoitettua.

"Tehtävä 90

Ole aktiivinen

Toimettomana istuskeleminen tai velvollisuuksien siirtäminen tulevaisuuteen voi estää onnellisuudentunteen syntymistä. Kun käy reippaasti kiinni johonkin ajankohtaiseen puuhaan, tuntee itsensä tehokkaaksi ja kykeneväksi. Jos teet jotain, joka on pakko hoitaa, nauti siitä tunteesta, että työ edistyy.

Onnellisuus tulee aktiivisuudesta, työstä, leikistä ja kaikenlaisesta luovuudesta. Kun uppoudut tekemiseesi, et huomaa ajan kulua ja saat paljon aikaan. Jälkeenpäin voit olla tyytyväinen itseesi."

No niin, saan olla tyytyväinen, että vihdoinkin otin tämän blogin ajankohtaisiin asioihin. Ehkä jossain vaiheessa huomaan jopa kirjoittavani kuten aiemminkin, tarinoita ja mukavia juttuja. Kun vielä opettelen tuon kuvien siirtämisen kunnolla tänne, niin toivottavasti on jotain näytettävääkin.